Jätkäsaari ennen

Jätkäsaaren alue koostuu neljästä, nyt mantereeseen liitetystä saaresta: Hietasaari, Saukko, Saukonkari ja Jätkäsaari. Saarten asutushistoria ulottuu 1800-luvulle. Vakituisten asukkaiden lisäksi saarilla sijaitsi helsinkiläisten kesähuviloita. Niille tehtiin veneillä huviretkiä, ja hiekkarannat houkuttelivat uimareita. Kesäisin Saukossa uitiin ja talvisin laskettiin mäkeä. Saaren kalliot olivat korkeita ja mahtavia – jopa liian hurjia pienemmille.

Tarina kertoo, että henkivakuutusyhtiö Kalevan toimitusjohtaja Uno Kurtén asui saarella kesäisin ja soudatti itsensä saareen joka ikinen kesäilta työpäivän päätteeksi.

Teollisuutta saarille tuli 1900-luvun alussa, esimerkiksi kynttilä- ja tervatehtaat. Saukon saaren kallioita louhittiin, ja niiden punaista graniittia näkyy useiden helsinkiläismonumenttien seinissä: Uspenskin katedraalissa, Johanneksenkirkossa ja Pitkässäsillassa.

Sataman rakennustyöt aloitettiin vuonna 1913. Merenpohjaa täytettiin niin paljon, että alue laajeni kolminkertaiseksi alkuperäisestä suunnitelmasta. Samalla alueella sijainneet neljä saarta – myös Saukon saari – yhdistettiin mantereeseen. Vuonna 1928 aluetta ruvettiin kutsumaan Jätkäsaareksi. Erään näkemyksen mukaan alue on nimetty alueella tuolloin työskennelleiden satamajätkien mukaan.

Alueen satama palveli Suomen teollisuutta yli 80 vuotta. Vuonna 2008 rahtilaivasatama siirrettiin Vuosaareen, ja Jätkäsaaren jälleenrakennus osaksi kantakaupunkia alkoi. Nykyisessä Jätkäsaaressa menneestä muistuttavat Lars Sonckin suunnittelemat makasiinirakennukset, sataman sosiaalitiloina toiminut Huutokonttori ja massiivinen 70-luvulla rakennettu talletusvarasto Bunkkeri.