Rakennusmestareiden yhteinen hanke käynnistyi rivakasti. Asfaltti Oy Lemminkäinen perustettiin vuonna 1910.
Kalevalan 75. juhlavuotena suomalaisuutta korostavan liikkeen nimeksi tuli Lemminkäinen.
”Useitten rakennusalalla työskentelevien henkilöiden keskuudessa heräsi ajatus perustaa oma asfaltti- ja sementtiliike Helsinkiin osakeyhtiön muodossa”. Näin alkaa Asfaltti Oy Lemminkäisen ensimmäinen toimintakertomus vuodelta 1910.
Suomessa elettiin Venäjän vallan viimeisiä vuosia, ja kansalliset pyrinnöt olivat voimakkaasti esillä. Nämä suomalaisuusaatteet nousivat esille myös liikemaailmassa. Helsingissä oli vuodesta 1883 alkaen koulutettu rakennusmestareita, jotka olivat innolla rakentamassa vuosisadan alun pääkaupunkia.
Uuden yhtiön puuhamiehenä oli rakennusmestari Kaarlo Oila, joka perustavassa kokouksessa 7. heinäkuuta valittiin Lemminkäisen johtokunnan puheenjohtajaksi sekä isännöitsijäksi.
Vauhdilla liikkeelle
Lemminkäisen perustaminen osui sikäli otolliseen ajankohtaan, että muutaman vuoden lamassa ollut rakennustoiminta kääntyi juuri vuonna 1910 voimakkaaseen nousuun.
Kaarlo Oila vuokrasi Helsingin kaupungilta varastoalueen Merisataman korttelista n:o 178. Tontille rakennettiin laudoista työhuone, varasto ja konttori, johon seuraavana vuonna palkattiin konttoristi.
Ensimmäisenä toimintavuotena tehtiin miltei pelkästään asfalttitöitä, mutta keväällä 1911 päätettiin ottaa tehtäväksi myös ”askeleita, porraslaaneja ja tavallisia petonkiholveja, vaan ei rautapetonkitöitä”. Porrasaskelmista tulikin pian yhtiön tärkeimpiä tuotteita. Asfalttitöillä tarkoitettiin tuolloin etupäässä rakennusten perustan ja kivijalan eristystöitä.
Lemminkäisen toiminta edistyi alkuvuosina hyvin. Töitä saatiin etupäässä yhtiön omilta osakkailta, jotka rakensivat Helsinkiä. Uusia rakentajia liittyi Lemminkäisen riveihin, mm. omaa urakointitoimintaa harjoittavat rakennusmestarit Oskari Vilamo ja Vilho Ääri.
Vuoden 1912 liikevaihto oli jo 250 000 markkaa, mikä on noin 800 000 euroa nykyrahassa. Yhtiön palveluksessa oli työväkeä tuolloin keskimäärin 75, kiireimpinä aikoina toistasataa.
Maailmansota keskeytti nousun
Vuosi 1914 oli nuorelle Lemminkäiselle erittäin vaikea. Syttynyt maailmansota pysäytti rakennustoiminnan joksikin aikaa kokonaan, ja rakennustarvikkeiden hinnat kohosivat taivaisiin. Jotain hyötyä sotatilastakin oli: vuonna 1916 ”olemme jonkin verran saaneet suorittaa Wenäjän Waltion sotilastöitä”. Helsinkiä linnoitettiin kuumeisesti Saksan hyökkäyksen pelossa.
Vuoden 1918 melskeiden mentyä ohi ja raaka-ainetilanteen helpottuessa ryhdyttiin jo puuhaamaan toiminnan laajentamista. Uudet tehtävät odottivat Lemminkäistäkin, kun itsenäistä Suomea ryhdyttiin rakentamaan.