Atrian teurastamo

Kun seinän takana heiluvat leikkuuveitset, tehokkuudesta ja lehmän hermoista on etua. Teurastamoremontti Kauhajoella toteutettiin täysin tuotannon ehdoilla.

Ulkopuolisilla on teurastamolle harvoin asiaa. Atrian toimitusketjun hallinnasta ja investoinneista vastaava johtaja Tapani Potka ja Kauhajoen nautateurastamon tuotantopäällikkö Reijo Äijö ehdottavat silti heti kuvauspaikaksi teurastamon leikkuulinjaa sekä suurta kylmävarastoa. Molemmissa roikkuu isoja naudanruhoja, jotka myöhemmin leikataan kauppojen kylmätiskeihin ja vakuumeihin kesän grillaajia varten.

– Miksi me muuallekaan menisimme? Tällaiselta teurastamolla näyttää, Potka sanoo.


 

Toimintansa 1960-luvulla Salonojan lihaimperiumin osana aloittanut teurastamo päätyi Atrialle yrityskauppojen myötä vuonna 2000. Vaikka matkan varrella oli entrattu yhtä ja toista, muutama vuosi sitten todettiin, ettei teurastamo enää täyttänyt nykypäivän tuotantovaatimuksia.

Heinäkuussa 2010 Atria aloitti Lemminkäisen kanssa suuren remontointi- ja uudisrakennustyön. Vanha puurakenteinen teurastamo remontoitiin, ja sen viereen rakennettiin uudet tuotantotilat. Kokonaisuus valmistui toukokuussa 2013.

– Tarvitsimme lisää kapasiteettia. Nyt pääsemme vastaamaan teurastustoiminnassa entistä helpommin tämän päivän vaatimuksiin, Potka sanoo.

Vaatimuksia esittävät paitsi ruokaa ostavat kuluttajat myös Atrian osakkeenomistajat.

Saarioisten kanssa tehdyn liiketoimintakaupan myötä Atrialla on nautateurastusta myös Jyväskylässä. Vuosikertomuksessaan Atria kuitenkin toteaa keskittävänsä naudanteurastusta Kauhajoelle. Tästä arvioidaan syntyvän noin kuuden miljoonan euron vuosisäästöt. Potka huomauttaa, että tavoitteena on ylläpitää suomalaisen lihatuotannon kilpailukykyä.

– Tuotantomäärien tehokas ohjaus mahdollistaa suuria hyötyjä koko prosessiin. Näin saamme lisättyä kannattavuutta pienilläkin muutoksilla, Potka sanoo.

Atria on tuottanut viime vuodet 32 000 000 kiloa naudanlihaa vuodessa. 7 300-neliöisen laajennuksen ja uuden tekniikan myötä teurastamo kykenee käsittelemään 90 ruhoa tunnissa entisen 56:n sijaan. 


– Vanha teurastamon korkeus alkoi tulla vastaan. 1970-luvulla lihakarjan keskikoko oli alle 200 kiloa, mutta jalostuksen, paremman ruoan ja rotujen kasvaneen määrän vuoksi se on noussut yli 300 kiloon, Äijö kertoo.

Naudat tulevat Kauhajoelle eri puolilta Suomea. Teurastamisen jälkeen lihat kuljetetaan Atrian Nurmon tehtaalle jatkojalostettavaksi. Osa naudoista teurastetaan Jyväskylässä, mutta 28 miljoonan euron remontti kertoo Kauhajoen olevan syömähammas, jota Atria aikoo jatkossakin teroittaa.

– Nautateurastuksessa on Kauhajoella erityismerkitys Atrian näkökulmasta, Potka kiteyttää. 

Erityislaatuinen oli työmaakin. Työt tehtiin täysin tuotannon ehdoilla.

– Viittä päivää lukuun ottamatta teurastustoiminta oli käynnissä koko ajan. Urakoitsijalla oli työmaan vaiheistuksessa aika lailla tekemistä, että eläinten hyvinvointi ja hygieniset työtavat säilyivät, Reijo Äijö kertoo.


Lemminkäinen sai rakennus- ja LVS-urakan tarjouskilpailulla.

– Tunsimme Lemminkäisen ja sen pelisäännöt. Se on meille hyvin tärkeää, Tapani Potka sanoo.

Kilpailussa hinta on aina valttia. Potkan mukaan Atrialle oli vähintään yhtä tärkeää luottamus siihen, että työ etenee ja valmistuu aikataulujen mukaan.

– Meidän kokoisellamme yhtiöllä ei ole varaa Olkiluodon tyyppisiin venymisiin – meiltä loppuvat kassasta rahat. Toteutuksen pitää edetä ja onnistua kerrasta.


Potkan ja Äijön mielestä on oleellista, että hyvän urakoitsijan löytämisen lisäksi asiakas tietää, mitä haluaa. Atria listasi itse modernin teurastamon ominaisuudet, ja kun työt alkoivat, Atria piti ohjat käsissään ja vastuun itsellään. Ulkopuolista rakennuskonsulttia ei palkattu.


– Koska kyse on erikoisrakentamisesta, olisimme joutuneet selittämään tarpeet ensin konsultille ja olemaan silti itse mukana. Remontti on aina myös oppimispaikka, ja tällä tavalla oppi jää meille tänne taloon, Äijö sanoo.

Rakennustöitä johtanutta Lemminkäisen aluepäällikkö Antti Leskistä kaduttaa työmaassa vain se, ettei hän itse ole enää nuori.

– Teurastamo olisi ollut erittäin kouluttava kohde. Toista yhtä erikoista työmaata ei varmasti enää tule vastaan, Leskinen tuumii.


Urakoitsijan kannalta vaikeinta oli, että vanha teurastamo oli piirretty ja rakennettu 1960-luvulla, eikä jokaista linjanvetoa löytynyt papereista. Myös yllätyksiä sattui.

Reijo Äijö muistelee:


– Kerran yksi venttiili oli jäänyt väärään asentoon. Kun lietteen kierrätysmekanismi pantiin päälle, lietteet ryöpsähtivät voimalla rakennusmiesten niskaan. Porukka lähti kotiin vaihtamaan vaatteet, eikä se vielä sillä hetkellä juurikaan naurattanut.

Pääpiirteittäin työ eteni siten, että vanhan teurastamon toimiessa viereen rakennettiin uudet tilat. Sen jälkeen tuotantolinjat siirrettiin uudelle puolelle ja vanhaa puolta alettiin saneerata ylläpito- ja taukotiloiksi. 


– Suurimpia kysymyksiä olivat aikataulutus ja työn vaiheistus. Piti miettiä, miten esimerkiksi vanhat toiminnassa pidettävät sähköasennukset ja paloilmaisimet saatiin pidettyä käytössä siihen asti, kunnes uudet järjestelmät kytkettiin, sähkötöitä johtanut jukka peltomäki Lemminkäiseltä sanoo.


Tavanomaisen talotekniikan lisäksi työmaalla oli teurastamolle kuuluvia erikoisuuksia, kuten leikkuulinjan työtasoille tulevat vesi- ja paineilmaliitännät. 


– Uuden leikkuulinjan käyttöönotto oli hankalin vaihe. Vanhasta uuteen siirryttiin viikonlopun aikana ilman, että uutta järjestelmää päästiin kunnolla testaamaan, lämpö- ja vesitöistä vastannut Lemminkäisen Timo Kotala sanoo.


Suunnittelun, kommellusten ja kovan työn jälkeen uusi teurastamo pyörii siististi ja tehokkaasti. Atrian miehet ovat tyytyväisiä, että työ valmistui aikataulussa.

– Tällaisessa kohteessa toteuttajan haasteena on se, miten yhtiö kykenee ottamaan kokonaisuuden ja sen aikatauluttamisen haltuunsa ilman, että asiakas sitä huomaa. Vastuun ottaminen tästä on rakentajalle tulevaisuuden mahdollisuus, Potka sanoo.


Kun ruhot ovat jääneet taakse, teurastamolla silmään osuu filettä veistelevä puukko. Huomaisikohan Potka, jos lihan sujauttaisi evääksi reppuunsa?

– Sen vieminen on kyllä aika hankalaa. Kaikki arvokkaammat lihanpalat seurataan ja merkitään, jotta ne voidaan tarvittaessa jäljittää, Potka sanoo.


Ei siis kannata. Ehkä file tulee vielä lihatiskillä vastaan.