Päällystyksen historiaa

Lemminkäinen asfaltin tekijänä

Tieurakoitsija Lemminkäinen aloitti pihojen ja jalkakäytävien päällystämisestä. 

Suomalaisten asfalttipäällysteiden historia alkoi Helsingissä 1870-luvulla, kun Aleksanterinkadun jalkakäytäviä päällystettiin valuasfaltilla. Lemminkäinen päällysti toimintansa alusta alkaen pihoja ja jalkakäytäviä valuasfaltilla, jota valmistettiin puilla lämmitettävissä pikipadoissa.

Avaus uuteen liiketoimintaan, päällystykseen

1920-luvulla tuli yleisimmän päällysteen, katukiveyksen, kilpailijaksi ns. emulsiosepellysmenetelmä, ja Lemminkäinen seurasi kehitystä. Yhtiö lunasti tien päällystykseen sopivan bitumiemulsion valmistuksen ja aloitti oman emulsiotuotannon. 

Vaikka tekniikka ei elänyt pitkään, Lemminkäinen sai kokemusta ja oppia päällystetekniikoista. 1929 alkanut maailmanlaajuinen lama sai yksityisen rakennustoiminnan hiipumaan, joten uusi liiketoimintamahdollisuus oli tervetullut.

Ala kehittyi vauhdilla. Jalkakäytävien päällystämisestä siirryttiin ajoratojen asfaltointiin. Liikenteen kasvaessa voimakkaasti siirryttiin katujen päällystyksessä kuumana levitettäviin kestopäällysteisiin, lajitellun kiviaineksen ja bitumin seokseen. Ensimmäinen tällainen päällyste valmistui Suomessa 1930, ja Lemminkäinen suunnitteli oman asfaltinsekoituskoneen jo vuonna 1934. Tuotekehitystä jatkettiin, ja vuosikymmenen lopulla yhtiöllä oli jo kolme omaa asfalttiasemaa. 

Jorvaksen tiestä yhtiön asfalttimainos

Kapasiteettia tarvittiin, sillä työt laajenivat Helsingin kaduilta ulos. Lemminkäinen sai 1938 tehtäväkseen uuden Jorvaksen tien kestopäällystämisen. 

Tämä 18 kilometrin mittainen tieosuus kulki Lauttasaaresta Espooseen ja asfaltoitiin kesinä 1938–39. Työ oli alallaan suurhanke; suurin yhtäjaksoisesti tehty asfalttipäällystys Suomessa.

Jorvaksen tie oli hyvää mainosta Lemminkäisen tieosastolle, ja uusia töitä oli tulossa. Sota kuitenkin keskeytti hyvin alkaneen kehityksen. Sodan jälkeen tienpäällystys oli pysähdyksissä, ja se pääsi käynnistymään kunnolla vasta vuonna 1948: pian töitä riitti koko silloiselle konekannalle niin, ettei enempää tilauksia olisi voitu ottaa.

Uutta kalustoa, uutta tekniikkaa, uusia maita

Päällysteen käsin levittämisestä siirryttiin asfaltinlevityskoneen käyttöön 1950. Helsingin lähestyvät olympiakisat toivat Lemminkäiselle päällystystöitä muun muassa lentokentällä ja Oskari Vilamon rakennusliikkeen rakentamalla stadionilla. Päällystystä tehtiin myös Kuopiossa ja Oulussa. Tieosaston liikevaihto nousi vuonna 1952 suurimmaksi Lemminkäisen eri osastojen liikevaihdosta.

1959 otettiin tienpäällystyksessä käyttöön uutena tekniikkana öljysora. 1950-luvun lopulla astuivat voimaan ensimmäiset asfalttialan yhteiset normimääräykset. Uutta kalustoa tarvittiin sekä sekoitukseen että levitykseen. Konekannan kasvaessa ja koneiden kehittyessä päällystystyö tehostui nopeasti.

Päällystyksen markkinajohtajaksi Suomessa

1960-luvulla toiminta kasvoi, ja hankittiin lisää kalustoa, asfalttiasemia, toimipisteitä ja henkilöstöä. Lemminkäisen osuus Suomen teiden päällystämisestä kasvoi jo yli 30 prosentin, markkinajohtajuuteen. Kumiasfaltti ja muut urheilupinnoitteet tulivat markkinoille, ja niiden kehittäminen jatkui vuosikymmenestä toiseen. Lemminkäisestä kehittyi myös maan johtava urheilupaikkojen pinnoittaja. Myöhemmin kehitettiin erikoisasfaltteja muihinkin tarkoituksiin, kuten arktisiin olosuhteisiin.

Vuodesta 1978 lähtien Lemminkäinen teki päällystyksiä Neuvostoliiton Kostamuksessa ja Ensossa. Näistä alkoi edelleen jatkuva toimintamme Venäjällä.

Vuonna 1994 alkoivat Tallinnan lentokentän kiitotien jatko- ja kunnostustyöt. Yli kaksikymmentä vuotta moitteettomana kestänyt kiitotie kaipasi uusimista vasta 2016, jolloin aloitimme kenttäalueen korjaus- ja laajennusurakan.

Vakiintunut päällystäjä Itämeren alueella

1990-luvulla Lemminkäisen päällystystoiminta oli vakiintunut Tanskaan, Baltian maihin ja Venäjälle, mutta urakoita tehtiin myös monissa muissa maissa, muun muassa Afrikassa. Icopal-yrityskaupan jälkeen Lemminkäinen oli kolmanneksi suuri urakoija Tanskan markkinoilla. Myös Norjassa Lemminkäisestä tuli maan kolmanneksi suurin asfalttiurakoitsija yrityskaupan myötä vuonna 2001.

Vuonna 2002 Liettuassa avattiin oma asfalttiasema ja rakennettiin jätevedenpuhdistamoa, Virossa Tarton maantien pysäköintilaitosta. Kun Viro, Latvia ja Liettua liittyivät EU:n jäseniksi 2004, päällystysmäärät maissa kasvoivat. Via Baltican rakentamisesta Latviassa oli kehittymässä meille monivuotinen urakka.

2006 päällystimme Norjan Huippuvuorilla lentokentän arktisiin olosuhteisiin kehittämällämme asfaltilla, Liettuassa parannettiin Klaipedan kaupungin ohikulkutietä. Virossa aloitimme Tallinnan lentokentän perusparannustyöt, Tanskassa alkoi Hogilin ja Branden välisen moottoritien perusparannus. Virossa, Tanskassa ja Norjassa meillä oli sopimuksia monivuotisista teiden hoitourakoista.

Tienpäällystysten elinkaarivaatimukset ja ympäristösuojeluun liittyvät uudet vaatimukset työllistivät enenevässä määrin myös keskuslaboratoriota. Vuonna 2006 asfalttia valmistettiin yhteensä lähes sadassa tuotantolaitoksessa.

Vuonna 2010 nousimme yrityskauppojen myötä Norjan toiseksi suurimmaksi päällystäjäksi. 

Lemminkäisen historian etusivulle

history_paving_stromberg.jpg
history_asphalt_rollers.jpg
history_airport_paving.jpg
history_paving.tif